Hanskofoni

Tee itsellesi oma "säkkipilli" lähes käden käänteessä. Tulet hämmästymään ääntä, jonka saat aikaan. Monien mielestä se muistuttaa mahakipuista lehmää… Testaa itse. Heurekan kaikkien aikojen suosikki, joka on käynyt myös tiedesirkuskiertueella!

Kesto: 15 min

Tätä temppua varten tarvitaan aikuinen.

Tätä temppua varten tarvitaan aikuinen.

Piditkö tempusta? Äänestä täällä:

Loading ... Loading ...

Temppu kuuluu seuraaviin kategorioihin:

Valo ja väri

sakset

Tarvikkeet

  • pahviputki (esim. talouspaperirulla)
  • ohut kumikäsine
  • vahvaa teippiä
  • juomapilli
  • sakset

Vaihe 1

Teippaa kumikäsineen suu pahviputken toiseen päähän. Asettele käsine pahviputken aukon päälle tiiviisti, niin että se muodostaa putken päähän kalvon. Älä turhaan säästele teippiä

Vaihe 2

Leikkaa pala käsineen etusormen päästä ja teippaa pilli sormen avoimeen päähän.

Vaihe 3

Soita hanskofonia vetämällä pilliä taaksepäin putken suuntaisesti ja puhaltamalla pilliin. Kalvon on oltava jännittyneenä pahviputken aukkoa vasten, niin että putken aukon ja kumikäsineen väliin syntyy pieni kieleke, jossa ilma etenee aaltoliikkeinä. Voit myös pitää kevyesti käsineestä kiinni samalla, kun puhallat ja soitat hanskofonia. Näin voit helposti säädellä ilmaa toisella kädellä ja saada aikaan ääntä. Kun kääntelet ilmalla täyttynyttä kumikäsinettä käsin, soitat hanskofonia aivan kuin säkkipilliä!

Testaa!

Mitä
tapahtui?

Tiesitkö...

Testaa!

Jos käytät tukevampaa pahviputkea, saat aikaan voimakkaampaa ääntä. Tavallinen talouspaperirulla voi myös pehmetä kostuessaan, kun puhallat hanskofoniin. Jos suuaukko kostuu, soitin ei enää toimi. Voit käyttää kumikäsineen sijasta myös kaupan hedelmäpussia, jolloin ilman säätely voi olla helpompaa.

Mitä tapahtui?

Kun puhallat pilliin, kumikäsine täyttyy ilmalla. Kun ilma kulkee kumikäsineen ja pahviputken välisen kielekkeen läpi, kieleke alkaa värähdellä. Pahviputkeen syntyy seisova aaltoliike, jonka taajuus riippuu putken pituudesta. Näin ääni syntyy.

Tiesitkö...

Kuulemme ympärillämme kaikenlaisia ääniä. On myös paljon ääniä, joita ihminen ei kuule. Nämä ovat ääniä, joiden taajuus on joko liian korkea tai liian matala ihmisen kuultavaksi. Eräät eläimet, kuten norsut ja valaat, kommunikoivat keskenään matalilla taajuuksilla. Lepakot puolestaan käyttävät lähettämiään korkeataajuuksia ääniä tutkan tavoin etsiessään hyönteisiä ja väistäessään esteitä.

0 kommenttia

Kommentit

Lähetä kommentti